Eurooppapatenttihakemuksella (EP-hakemus) voi saada patentin Euroopan patenttisopimukseen (European Patent Convention, EPC) liittyneissä valtiossa, joita on 38 (+2). Eurooppapatentin myöntää Euroopan patenttivirasto (European Patent Office, EPO). Myöntämisen jälkeen hakijan tulee päättää missä maissa patenttisuoja halutaan, ja useimmissa maissa tämä edellyttää erillistä voimaansaattamista. Lopputuloksena on nippu kansallisia patentteja, joista myös maksetaan vuosimaksuja ko. maihin.
Toinen, 1.6.2023 voimaan tullut vaihtoehto keksintöjen suojaamiseen Euroopassa on yhtenäispatentti (Unitary Patent, UP), jota haetaan myös EPO:sta. Patentinhaltija voi halutessaan saattaa patentin kerralla voimaan kaikissa yhtenäispatenttijärjestelmässä mukana olevissa maissa, joita on 17. Sekä yhtenäispatentteja että eurooppapatenteja koskevat riidat käsitellään jatkossa yhdistetyssä patenttituomioistuimessa (Unified Patent Court, UPC), ellei eurooppapatentin haltija päätä aktiivisesti jättäytyä ulos UPC- järjestelmästä.
Yhteinäispatentti voi olla kustannustehokkaampi vaihtoehto, jos suojaa tarvitaan useissa maissa. Patentoinnissa on aina harkittava eri vaihtoehtoja ja suojatarvetta yksilöllisesti, ja tulee myös huomioida ettei UPC:n hyödyntäminen ole välttämättä optimaalinen ratkaisu.
Suomea koskevien patenttien määrä tulee vuosien kuluessa kasvamaan yhtenäispatenttien myötä, ja samalla mahdollisuus patenttiloukkauksiin voi kasvaa. Vaikka yritys ei olisi patentoinut mitään, tulee toiminnanvapauteen kiinnittää huomiota uusia tuotteita kehitettäessä ja selvittää voimassa olevat patentit.
Teksti: Maija Kärkäs, Helsingin seudun kauppakamari / Enterprise Europe Network
